ENTISET KEHONSIIRTIMET | Luotu: 14.11.2006

GMC Caballero -83

Tämä oli ensimmäinen oma amerikkalaisvalmisteinen autoni. Jenkkiautokuumeeseen ja ostopäätökseen vaikutti aika paljon appiukko ehdokkaan ostama -81 mallin Camino. Toki olihan kiinnostusta V8 kohtaan ollut aikaisemminkin ja lehtiä kannettu kirjastosta kotiin aivan tarpeeksi. Mutta kaiketi tuo oli se kuuluisa viimeinen niitti arkkuun.

Auton liikuttamisesta huolehti 305 cid V8 (alakerta oli ehkä 327:sta mutta tämä ei ole varmaa tietoa), jatkonaan TH-350 automaattilaatikko ja peränä 10-pulttinen lukoton perä. Renkaiksi hommasin melkein uudet Cooper Cobra GT:t turbiinivanteilla. Edessä koko oli 225/60r14 ja takana vastaavasti 245/60r14. Vähän liukkaat renkaat, mutta valkonen kohoteksti ja kestävyys antoivat jotain pieniä vikoja anteeksi.

Kabiinin puolelle oli luultavasti jostain henkilömallista hommattu erillisjakkarat, mutta vaihteet vaihtuivat edelleen rattikarahkasta. Alkuperäinen radio oli edelleen paikallaan ja muutenkin sisältä auto oli kohtuu siivo eikä ulkokuoressakaan ollut suurta purnaamista.

Intin aikana jouduin myymään auton Oulaisiin ja auto näytti olevan myynnissä keväällä 2006 samalla kaverilla, joka osti auton neljä vuotta sitten. Tosin auto oli saanut uuden vaaleansinisen helmiäisvärin pintaan (ennen musta), mutta vanteet ja renkaat näyttävät edelleen samoilta.

Chevrolet Camino -80

Alkuun voisi sanoa, että älä koskaan sano ei koskaan. Minäpä erehdyin sanomaan, että minä en valkoista autoa osta ja piste. Ja kuinkas kävikään, parin päivän päästä sitä oltiin onnellisia valkoisen auton omistajia.

Pörssistähän tämä yksilö löytyi autokuumeen ollessa kova ja hinnan sopiva. Alkutaival oli kyllä kivinen (hakureissulla kaasuvaijeri katkesi,öljypohja todella löysällä -> öljyt mäelle), mutta kun siitä selvittiin niin ei murheita ollutkaan.

Loppujen lopuksi tekniikka osoittautui loistavaksi. Koneessa (350cid) ei ollut tuorevoitelua, laatikko(TH-350) nakkeli vaihteita todella napakasti ja peräkin (3.07:1) oli ihan hiljainen. Tekniikka oli kokonaisuudessaan -78 mallisesta Camarosta ja ja kaiketi sitä oli vielä viilattu jonkin verran. Tämä tuli aavisteltua sillä kuuluisalla perstuntumalla.

Auto ehti olla minulla vain kesän 2003, kun päädyin myymään sen säilytystilan puutteen vuoksi ja äkkiähän tuo meni. Samana päivänä, kun oli ilmoitus keltaisessapörssissä niin kaupat lyötiin lukkoon. Virroille päin auto suunnisti hyvään kotiin.

Chevrolet Camino 1985

Tämä tuli hommattua itselle joululahjaksi 2003. Aatonaattona ajoimme auton Eurajoelta Tuusulaan. Ensimmäinen iloinen yllätys oli se, että matkan jälkeen tankkiin mahtui paljon vähemmän polttoainetta, kuin mihin oli tottunut. Kulutus oli jotain 11-12l/100km mikä oli minusta loistosuoritus ottaen huomioon että lavalla oli painona pari vaihdelaatikkoa, Oldsin 350 kone osina, kesärenkaat, kardaani ja moottoripukki! Vähän laiskahan kyseinen lahna oli kiitos harvan perän, mutta eihän kaikkea voi saada.

Koneena oli 305 cid kasi, joka oli käytetty dynossa säädätettävänä. Lapussa oli 170 hevosvoiman lukemat, millä kyllä pärjää muun liikenteen seassa. Pakopuolta oli avarrettu peltipakosarjoilla ja tuplaputkilla. Ajettavuus oli kohdillaan kiitos Konin säädettävien iskunvaimentimien ja kohtuullisen alustan. Renkaiksi oli sovitettu eteen 215/60r15 ja taakse 255/60r15.

Auto meni myyntiin, kun tuli hommattua toinen projekti ja ei viitsinyt hyvää autoa alkaa silpomaan. Auto meni Kirkkonummelle ja enpä ole sitä sen koommin nähnyt. Toivottavasti on hyvässä kodissa.

Chevrolet Camino 1982

Eli tämäpä oli se seuraava projekti. Pelleiltään ja rungoltaan erinomainen peli. Pari klommoa oli apparin puolella mutta eivät ne menoa haitanneet. Saastehimmelit oli heitetty menemään ja tilalle oli hommattu Edelbrockin kaasari, joka oli edelleen paketissa. Samoin peltipakosarjat seurasivat mukana, tosin nekään eivät olleet käypäset. Nekin sarjat taitavat majailla nykyään kolmannen sukupolven Firebirdissä Hämeenlinnan seudulla. Virranjakaja oli edelleen tietokoneohjattua mallia joten eihän siitä mitään tullut.

Kannet olivat parhaat päivänsä nähneet, joten tilalla hommattiin Vortecit ja niihin sopiva imusarja Performer RPM löytyi Edelbrockilta. Pakosarjoiksi tuli Flowtechit ja niiden perään teetettiin kahden tuuman tuplaputket. Virranjakajaksi tuli alipaine-ennakolla toimiva malli. TH-350 sai sisuksiinsa master-kitin.

Suunnitelmissa oli myös laittaa autoon erillispenkit ja keskikonsoli lattiashifterillä, jotka ovat edelleen nurkissa ja myös ehkä myytävinä, jos jollain on tarvetta. No ehkä vielä joskus tulee niillekin käyttöä. Auton maahantuoja on muuten moottorivelho Simo Patoharju Specialty Engineeringistä, jolla on kuuleman mukaan ollut jonkin asteinen Camino fetissi muinoin...