RUST AND DUST PART 1/2

Niinkuin tulikin jo mainittua niin auto vaikutti varsin tervepeltiseltä, mutta tarkemman tutkimuksen tuloksena löytyi mukavaa iltapuhdetta. Monet varmaan toteavat, että eihän tuo ole edes paha mutta peltihommiin tottumattomalta ajatus moneen suuntaan kaartuvasta pellin palasta tuo hikikarpalot otsalle. Tähän sopisi hyvin se kuuluisa sanonta, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Allekirjoittaneen silmissä kaikki näytti hyvältä kunnes hionnasta (lue:pakkelista) syntynyt pöly täytti ilman. Kuviakaan ei joka reiästä tai korjauksesta ole saatavilla mutta yritetään pärjätä niillä mitä on.

Etuikkunan karmit oli kummaltakin sivulta karanneet johonkin ja pellin puutetta olikin peitelty pakkelin voimalla. Kuvassa siis jo uutta peltiä liimattuna paikoilleen.

Kuskin ovesta puuttui kulma ja takaoven kaarta oli ilmeisesti ennenkin korjattu päätellen perunapellosta ja pakkelista. Myöskin takahelmassa oli kohtuullisen kokoinen peltiä kaipaava kohta.

Pahin kauhukuva jäi onneksi toteutumatta eli lokasuojien kaaret ovat kohtuullisen hyvässä kunnossa. Etulokasuojien kulmat kärsivät tosin akuutista peltipulasta. Pohja oli yllättävän hyväkuntoinen ja siitä selvittiinkin parilla pienellä lapulla. Takakontti onkin oma tarinansa johon palaan seuraavalla sivulla.

Onpahan tässä se hyvä puoli, että osaa vastaisuudessa suhtautua varauksella kaikkeen vaikka näyttäisi kuinka hyvältä tahansa. Tosin kun näihin vanhoihin autoihin on sotkeutunut niin kyllähän sen tietää, että vanha on vanha eikä mikään tuliterä katiska - hyvä niin.

(2 / 3) Seuraava sivu